Maailman paras koulu Suomessa? - Ruotsinkielinen kouluhistoriallien yhdistys Suomessa ry

OECD: n PISA-projektissa arvioidaan vuodesta 2000 lähtien joka kolmas vuosi 15-vuotiaiden matematiikan, luonnontieteiden, luetunymmärtämisen ja ongelmanratkaisun kykyä. Tarkoitus on tutkia, kuinka hyvin kaikki maan 15-vuotiaat hallitsevat tulevaisuuden kannalta tarpeellisia avaintaitoja, mitkä tekijät vaikuttavat näihin taitoihin ja miten taidot kehittyvät ajan myötä. PISA tutkii myös nuorten asenteita ja oppimista tukevia taitoja. Tutkimuksen painopistealuetta muutetaan jokaisen tutkimuksen yhteydessä. Tulokset Suomessa ovat aina olleet huipputasolla, mutta ne eivät ehkä ole saavuttaneet viimeaikaisissa tutkimuksissa niin hyvää asemaa kun muiden ja suurempien maiden koulujärjestelmät ovat kehittyneet. Sen jälkeen kun OECD: n ulkopuolisia maita on liittynyt projektiin, Suomen asema on ennestään hieman laskenut, mutta edelleen pysynyt kärkiryhmässä.

PISA 2021 keskittyy taas kerran matematiikkaan. Nyt mukana on 90 maata. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet seuraaviin alueisiin (Suomen tulokset suhteessa OECD-maihin – ja suhteessa kaikkiin osallistuviin maihin):

PISA mittaus	Luetunym-märtäminen	Matematiikka	Luonnon-tieteet	Ongelman-ratkaisu
Osallistujamaat	OECD – Kaikki	OECD – Kaikki	OECD – Kaikki	OECD – Kaikki
2000: luetunymmärtäminen	1 1	4 4	3 3
2003: luonnontieteet	1 1	1 2	1 1	2 2
2006: matematiikka	1 2	2 2	1 1
2009: luetunymmärtäminen	2 3	2 6	1 2
2012: luonnontieteet	3 6	6 12	2 5	4 6
2015: matematiikka	2 4	7 13	3 5
2018: luetunymmärtäminen	3 7	11 16	3 6	2 2

Vuoden 2018 PISA-tuloksiin sisältyi myös mittaus oppilaiden taloustiedosta. Siinä suomalaiset nuoret sijoittuivat Kanadan kanssa 2. sijalle. Kun Suomella vuonna 2003 oli erittäin hyvät tulokset ja Suomen 15-vuotiaat olivat maailman parhaita luetunymmärtämisessä ja matematiikassa, vuoden 2018 PISA-tutkimus osoitti, että matematiikassa Suomi oli jäänyt jälkeen niistä maista, joissa nuoret menestyivät parhaiten. Syy tähän kehitykseen ei ole vielä täysin selvä.

Kirjasarja Finnish Lession selittää menestyksen

Näille hyville esityksille on varmasti monia eri syitä. Suomalainen koulu on osoittautunut monessa suhteessa erinomaiseksi, ja Pasi Sahlgren on yrittänyt ”Finnish Lession” -kirjasarjassaan osoittaa, missä suhteessa Suomen koulu voisi olla malli koulujärjestelmälle suuressa osassa maailmaa. Hän korostaa, että Suomi on keskittynyt:

– tasa-arvon aikaansaaminen ottamalla käyttöön peruskoulun 1970-luvulla.

– luomaan systemaattinen opettajien ja johtajien ammattitaito nostamalla opettajankoulutus korkeakoulu-asteen tasolle.

– investoimaan koulutustalouteen kilpailun, vaalien ja muiden markkinaperusteisten uudistusten sijaan.investoimaan koulutustalouteen sen sijaan, että luottaisi kilpailun, vaalien ja muiden markkinaperusteisten uudistusten nostaisivan opetustulokset.

Peruskoulu – valtti

Pian peruskoulun käyttöönoton jälkeen tasokurssit lakkautettiin, koska havaittiin, että ne olivat sosiaalisesti eriyttäviä. Suomessa on kuitenkin aina ollut peruskouluja korvaavia kouluja, jotka ovat saaneet valtionosuuksia samalla tavalla kuin peruskoulut. Sellaisia yksityiskouluja kuin Ruotsissa ei ole täällä hyväksytty. Koettiin niiden uhkaavan tyhjentää todelliset peruskoulut erityisen lahjakkaista oppilaisista. Se olisi voinut aiheuttaa samanlaisen sosiaalisen eriarvoistumisen, jonka oppikoulut saivat aikaan ennen peruskoulun käyttöönottoa.

Peruskoulun myötä otettiin vuonna 1985 käyttöön perusteellisesti suunniteltu opetussuunnitelma. Opettajat osallistuivat niin syvällisesti keskusteluun peruskoulun sisällöstä, että oppikirjan diktatuuri hälveni. Paikallinen aineisto sisällytettiin yhä enemmän opetukseen. Seurauksena hyväksyttyjen oppikirjojen hyväksymismenettely poistettiin vuonna 1992. Tämän lisäksi useat muut uudistukset helpottivat arkielämää koulussa.

Vuonna 1982 otettiin käyttöön tuntikehysjärjestelmä, joka kiinteän tuntimäärän sijasta lisäsi kuntien ja koulujen joustavuutta. Harjoitusaineiden korkea tuntimäärä kompensoi teoreettisten aineiden korostamista peruskoulussa.

Erityisopetusta integroitiin niin paljon kuin mahdollista sosiaalisen syrjinnän estämiseksi. Oppilashuolto aloitettiin kouluruokailulla ja kouluterveydenhuollolla jo kauan ennen peruskoulun aloittamista. Peruskoulun myötä tuli koulunavustajia, – kuraattoreita ja -psykologeja, vaikka resurssit monella paikkakunnalla edelleen ovat riittämättömiä.

Jo ennen vuotta 2000 alkanut esiopetus tuli pakolliseksi vasta vuonna 2015, ja sitä jatketaan nyt kaksivuotiseksi. Tässä suhteessa Suomi aluksi jäi selvästi jälkeen monista muista Euroopan maista, joissa on jo pitkään ollut kehittynyt esiopetustoiminta. Syy siihen oli usein pitkät koulumatkat. Se tosiasia, että Suomen koulu oli saavuttanut niin hyviä tuloksia jo ennen esikoulun perustamista, osoittaa, että esikoulun suurin merkitys on kyvyssä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa löytää oppilaat, jotka ovat vaarassa joutua suuriin haasteisiin peruskoulussa.

Oppivelvollisuuden laajentaminen vuonna 2021 täysikäisyyteen vaikuttaa epäilemättä oppilaiden motivaatioon myös peruskoulun yläluokilla, joissa opetuksen suorittavat aineenopettajat. Kouluun väsyneet oppilaat eivät voi enää luottaa siihen, että koulunkäynti päättyy, kun he ovat päättäneet peruskoulun, vaan heidän on vielä jatkettava opiskelua usean vuoden ajan, mikä todennäköisesti kannustaa monia tekemään lisäponnisteluja myös peruskoulunloppuvaiheessa.

Alhaiset koulutuskustannukset

Lähes kaikissa OECD-maissa koulutuskustannukset nousivat vuosina 2012 – 2017, ja koulutukseen käytetty rahamäärä oppilasta kohti kasvaa edelleen vuosittain. Suomessa määrä on kuitenkin laskenut. OECD: n tilastoissa on yhteenveto peruskoulutuksen, toisen asteen koulutuksen ja korkeakoulutuksen kustannuksista. Tällä laskentamenetelmällä kustannukset oppilasta ja opiskelijaa kohti Suomessa olivat vuonna 2017 noin 10 000 euroa. Määrä on pienin Pohjoismaissa, mutta hieman yli EU23- ja OECD-maiden keskiarvon. Se, että Suomi voi saavuttaa niin hyvän tuloksen niin alhaisilla kustannuksilla, osoittaa koulutusjärjestelmämme epätavallisen tehokkaaksi. Koska Viro kuitenkin saavuttaa vastaavan koulutustason jopa pienemmillä kustannuksilla, on pääteltävä, että kustannusten ja tulosten taso voi liittyä maan väestön kokoon. Voi olla, että maassa, jossa väestö on suurempi, esiintyy yleeensä enemmän haasteita kuin maassa, jossa väestö on pienempi. Ainakin suuressa maassa järjestelmän kehittäminen on haasteellisempaa.

Digitalisaatio jälkijunassa

OECD:n raportti nimellä “Effective policies, successful schools” osoittaa, että vaikka olemme Suomessa yleensä pitäneet itseämme edelläkävijänä digitalisaatiossa myös kouluissa, meillä on huomattavasti vähemmän tietokoneita luokkaa kohti kuin OECD-maissa keskimäärin. Raportin mukaan Suomessa on 0,6 tietokonetta opiskelijaa kohden (vain 60 prosentilla on oma tietokone käytössä), kun taas OECD: n keskiarvo on 0,8. Virossa ja Ruotsissa luku on 1,1. Jokaisella oppilaalla on siten käytössä ainakin yksi tietokone henkilöllistä käyttöä varten sekä Virossa että Ruotsissa, mutta ei Suomessa. Suomessa kannettavien tietokoneiden määrä on kuitenkin kasvanut voimakkaasti. Tutkimus esittelee Pisaan 2018 osallistuneiden maiden johtajien ja opiskelijoiden näkemykset. Raportissa kuvataan, kuinka koulujen käytännöt, materiaalit, opetusmenetelmät ja henkilöstöresurssit korreloivat oppilaidentietoon. Tärkeä kysymys on, miten kunnat nyt koronapandemian aikana ovat reagoineet tilanteeseen digitalisoinnin lisäämiseksi. Hyvien tuloksien saavuttaminen PISA-mittauksissa näiden puitteiden valossa on silti uroteko.

23.2.21 järjestettiin ruotsinkielinen studiokeskustelu Suomen koulusta Facebook Liven kanssa otsikolla Maailman paras koulu. Otsikko on niin kiehtova, että olen lainannut sen tänne. Kun tutkin asiaa perusteellisemmin kävi ilmi, että yliopisto Åbo Akademi on tuottanut saman nimisen Podcast-sarjan opiskelijoiden, asiantuntijoiden ja opettajien keskustelujen perusteella. Näissä he puhuvat kokemuksista koulun ajankohtaisista aiheista, kuten lukihäiriöstä, erityisopetuksesta, opiskelijoiden hyvinvoinnista, poissaoloista koulusta, ahdistuksesta jne. Olen monessa suhteessa heidän kanssaan samaa mieltä heidän esille tuomistaan erityiskysymyksistä. Vaikka otsikko on vaativa, sitä ei ehkä tulisi ymmärtää kirjaimellisesti vaan retorisena arvostuksena kouluamme kohtaan. Mielestäni otsikko ei ole ollenkaan huonosti valittu, kun otetaan huomioon, kuinka korkeasti suomalaista koulujärjestelmää arvostetaan kansainvälisesti. Koronapandemian vaikutuksista opetuksen laatuun oletan, että myös aiemmin hyvin pärjäävät koulut selviytyvät koronapandemiasta paremmin kuin aiemmin heikompia tuloksia saaneet koulut.

OPH:n projekti haasteiden ratkaisemiseksi

Itse asiassa kysymyksessä on Opetushallituksen aloittama projekti vaatimattomammalla otsikolla #Uutta koulua. Projektina se päättyi webinaariin jo 28.10.2020. Projektin lähtökohtana oli pedagogisten johtajien, kouluhenkilöstön, opiskelijoiden ja vanhempien näkökulmat. Koulutuspäälliköt ja opetusjohtajat seurasivat hanketta vertailuryhmänä. Hankkeessa keskusteltiin verkossa tämän päivän koulun tilanteesta ja siitä, mitä koulutus oikeastaan on ja mitä tulevaisuuden haasteita koululla on. Kuntien välinen yhteistyö oli erityisen tärkeää opetuksen suunnittelijoiden ja opettajien kautta, joita kutsuttiin täällä kunnanvalmentajiksi. Projekti sisälsi neljä pääteemaa, joista Synesis Oy vastasi. Hanke tarkoitti sitä, että osallistujat osallistuivat positiivisen oppimisen kursseille, joissa korostetettiin sitä, kuinka tärkeänä oppilaat kokevat oppimistilanteensa. Kyse on siis koko sosiaalisesta vuorovaikutuksesta oppimistilanteessa opettajien, avustajien, erityistarpeita omaavien opiskelijoiden, opiskelijaryhmän ja ehkä pelleilevien tai ”näkymättömäksi tehtyjen” oppilaiden kanssa. Päämenetelmänä käytettiin dialogia.

Minulle uusi termi kouluvalmentaja näkyy keskeisenä hahmona kontekstissa. Oppilaat ja valmentajat tutkivat yhdessä, mitä ajatuksia, unelmia ja vahvuuksia oppilailla on. Oppilas saa tietoa itsestään ja siitä, mikä polku hänen tulisi valita. Kouluvalmentajasta tulee ylimääräinen etu ja turvallisuus oppilaalle koulun muun henkilökunnan ohella. Kouluvalmentajaa ei pidä sekoittaa koulukuraattoriin, talonmieheen, välituntivalvojan, kouluavustajaan tai muuhun henkilöstöön. On tärkeää, että valmentaja on niissä tiloissa, joissa on hyödyllistä tutustua valmennettaviin oppilaisiin ja ryhmiin. Kouluvalmentajille koulutusta järjestetään ainakin Ruotsissa. Vanhemmat ovat tärkeä resurssiryhmä kouluvalmentajan työssä. Suomessakin joissakin kunnissa kuten Mustasaaressa on jo kouluvalmentaja. Olen iloinen Opetushallituksen hankkeesta ja toivon, että se olisi tarjonnut sellaisia kokemuksia, joita voitaisiin soveltaa laajemmin koko maassa.

On vielä mainittava, että suomalaisen koulun laadun merkkinä on, että se on tullut niin tunnetuksi, että sitä on alettu viedä ainakin Saudi-Arabiaan. Åbo Akademin yliopisto, joka opettaa ruotsin kielellä aikoo nyt aloittaa luokanopettajankoulutuksen Ruotsissa ja muissa maissa, koska se nähdään avaimena koulumme menestykseen.

Onnellisin maa

Lopuksi on mainttava, että YK: n World Happiness -raportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa vuonna 2020 kolmantena vuonna peräkkäin. Tässä raportissa keskitytään Covid -19: n vaikutukseen ja siihen, miten ihmisillä kaikkialla maailmassa on mennyt. Tavoitteena oli kaksi asiaa: toisaalta keskitytään Covid-19: n vaikutuksiin ihmisten elämän rakenteeseen ja laatuun, ja toisaalta kuvataan ja arvioidaan, miten hallitukset kaikkialla maailmassa ovat käsitelleet pandemiaa. Raportissa yritetään erityisesti selittää, miksi jotkut maat ovat onnistuneet niin paljon paremmin kuin toiset. Vaikka maailman onnellisuusraportit perustuvat monenlaisiin tietoihin, tärkein lähde on aina ollut Gallupin maailmanlaajuinen kysely, joka on ainutlaatuinen sen vuosittaisten kyselytutkimusten kattavuuden ja vertailukelpoisuuden suhteen.

Luottamus ja mahdollisuus tukeutua muihin ihmisiin ovat tärkeimpiä elämänarvioinnille, erityisesti kriisitilanteissa. Luotetut julkiset laitokset valitsivat todennäköisemmin oikean strategian ja saavat väestönsä tuen vaadituille toimille. Raportissa erotellaan vastaajat iän, sukupuolen, maahanmuuttotilan, tulojen, työttömyyden ja yleisen terveydentilan mukaan sekä huomioidaan muuttujat ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutus, työttömyys ja onko vastaaja syntynyt toisessa maassa. Uskon, että Suomen kohdalla koulutus on tärkeä tekijä, koska se edistää tasa-arvon ja luottamuksen syntymistä maassamme.

Lähteet:

Esiopetus: https://yle.fi/uutiset/3-7726362

Happiness report https://worldhappiness.report/ed/2021/

Hufvudstadsbladet 17.3.2012, 10

Learning experience: https://www.edglossary.org/learning-experience/

Sahlgren Pasi: Finnish Lessions https://www.amazon.com/Finnish-Lessons-2-0-Educational-Finland/dp/0807755850

https://www.cps.org.uk/files/reports/original/150410115444-RealFinnishLessonsFULLDRAFTCOVER.pdf

Tasokurssit: https://www.finna.fi/Record/jykdok.1045298

Tuntikehysjäjestelmä: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_30+1982.pdf

Opetusministeriö https://minedu.fi/pisa

Peruskoulun opetussuunnitelma: https://fi.wikipedia.org/wiki/Opetussuunnitelman_perusteet

Uutta koulua: https://www.uuttakoulua.fi/tiedotepalsta/show.tmpl?id=7641&sivu_id=9058